Luukku 20 - Stupid as a stupid does - Typeryys ihmisen tyhmentää

perjantai 20. joulukuuta 2013

En oo nyt aikoihi kirjottanu kunnolla jote nyt mä päätin ottaa itteeni niskasta kii ja vähän avautua aiheesta, josta mä oon tässä parin muunkin "kunnon postauksen" lomassa kertonu - kiusaaminen. Kaikenlainen kiusaaminen, oli se sitten minkälaista tahansa; näkyvää, piilokiusaamista, suoraa, paskan puhumista, netissä tai ihan f2f, on väärin. Itse kiusattuna voin sanoa, että vaikka kiusaaminen ei ulkopuolisille ja sivustakatsojille näytä niin pahalta, voi tämä kiusattu kokee sen maailmanloppuna ja muutenkin ihan hirveenä. "Läppä se vaa oli, mite sen voi ottaa itteensä" Hah, kyllä sen voi. Jos vaikka entiselle kiusatulle sanoo "ihan läpällä" jotain samaa mistä sitä kiusattiin, se, jota hän luuli iänikuseks helvetiks, voi alkaa alusta. Arjessa ja muutenkin elämässä kaikilla on rooli. Rooleja voi ansaita, valita tai sun päälle voidaan langettaa rooli, jota et todellakaan haluis. Kiusatun roolia ei varmaan kukaan haluais, eikä haluukkaan. Silti sun roolista päättää joku muu kuin sinä itse.
          Kiusaaminen ei synny eikä tule yksin. Kiusaaminen kävelee käsi kädessä mm. ennakkoluulojen, mielipiteiden ja roolejen kanssa. "Maailma olis paljon parempi jos ei luotais turhia ennakkoluuloja." Niin se varmastikkin olisi, mutta jopa minä tiedän, että ennakkoluuloja on niin kauan kuin on tällä planeetalla ihmisiä.
          Kiusaaminen ärsyttää mua kaikilla tavoilla, mut eniten mua ärsyttää se, että erilaisia kiusataan esim. tyylin, kansallisuuden, seksuaalisuuden, ulkonäön tai vaan sen takia ettei kuulu massaan. Menee yli ymmärryksen, sillä ihmisiähän hekin. Välillä käytän vaatteita, jotka "on niin 2010", mutta vain siksi, että ite viihdyn niissä. Mä oon päättäny, että mä en elä täällä ketään varten, eikä kukaan meistä oikeesti elä täällä muuta kuin itseään varten. Jos en tykkää jostain massajutuista, en käytä sellaisia ja jos taas tykkään jostain ei niin massa -jutuista niin käytän niitä. As simple as that. Välillä käytän meikkiä ja välillä taas en, ja jostain kumman syystä se kutkuttaa joidenkin kanssaeläjien persettä suuresti. Meikkaaminen on mun oma valinta eikä ole muiden päätettävissä. En mä omasta mielestäni erityisen kauniilta näytä ilman meikkiä, mutta siedettävältä. Kaikenlaista kommenttia oon kuullu mm. mun aknen myötä: "sun naamassas on enemmän finnejä ku Suomessa on puita" Mä nauroin sen kommentin jälkeen. Mä nauroin haljetakseni. On se niin ihanaa kun joku vihaaja on käyttänyt kallista aikaansa laskemalla mun finnit ja tarkkaan onkin laskenut, sillä meidän pihallakin on enemmän puita kuin finnejä mun naamassa. Hah.
          Tästä päästään mun toiseen inhokkikiusaamistapaan - Ask.fm. "Jepajee, mennään haukkumaan toi askissa maan rakoo anonyymeinä eikä meitä saada selville." Toi on ihan väärä tapa ajatella. Ensinnäkin - vaikka sä anonyyminä laitat, mm. nettipoliisille voi ilmoittaa tästä kyseisestä kommentista ja hän pystyy selvittämään sun henkilöllisyyden. Tyhmä on kuka ajattelee että nimettömänä voit huudella kaikenlaista. Sulla on vastuu siitä mitä sä kirjotat nettiin. Ask on muutenkin tosi erikoinen: Jos sä olet tyttö sä oot huora riippumatta sun iästä. Jos sulla on poikaystävä, sä oot huora. Jos sä oot sinkku, sä oot huora. Jos sä et oo neitsyt, sä oot huora. Jos sä oot neitsyt, sä oot huora. Jos oot suosittu, sä oot huora. Jos sä et oo suosittu, sä oot huora. Jos sä oot koulukiusattu, sä oot huora ja huomionhakija. Poikien kohalla sama asia: Jos sä oot varattu, sä oot homo. Jos sä oot sinkku, sä oot homo. Jos sä tykkäät JB:., 1D:n tai muustaku poikien normimusasta, sä oot homo. Tota ajattelutapaa mä vihaan. Stupid as a stupid does - typeryys ihmisen tyhmentää. Fiksuuntukaa, kiitos. Ei sillä että mä olisin joku herran enkeli, mut sillä et muil olis hyvä olla.
          Vaikka kiusaamiseks tuleminen oliki välillä silkkaa helvettii, näin jälkeenpäin saan kiittää että tulin kiusatuks. Se kasvatti mua ihmisenä tosi paljon ja opetti paljon oikeesta ja väärästä. Oon tutustunu monee kiusattuu ja on tosi kiva kun jollekkin voi puhua joka on kokenu ainaki suunnillee saman. Oon saanu paljon ihania kavereita ja ystäviä. Onneks oon kiusattu, sillä mun elämä on aivan täydellistä.
          Tästä aiheesta voisin avautua vielä vaikka kuinka pitkästi, mutta tässä kaikki tältä kertaa. Kiusaaminen on aina väärin. Olis tosi hienoa, jos tää teksti sai muutettua sun ajatuksia edes jotenkin. Älkää antako kenenkää estää sua olemasta se, kuka sä oikeesti oot. Sä oot ainutlaatunen.

Luukku 17 - ootd

tiistai 17. joulukuuta 2013

Tän päivän ootd on yks mun lemppareista. Takki on uusi ja rakastan sitä yli kaiken, kiitos Tia! Se on aika ohut, joten sitä ei sovi käyttää pakkasella, joten onhan tässä lumettomuudessa hyvätkin puolensa. Ensi kerralla postausta videon muodossa?





      


Takki / bikbok'
Huivi / H&M
Housut / ginatricot
Kengät / tarjoustalo

 

Joulu ja minä

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Tosi lämmintä ja ihanaa talvisunnuntaita! Täältä sängynpohjalta kirjottelen. Tänää aamulla kun heräsin mulle tuli aivan ihana fiilis - joulufiilis; maa on iha valkonen, kaikilla on jouluvalot, lämmin kaakao, kaikki viittaa nii paljon jouluun. Vaikka mulla onkin joulufiilis, ei se oo samanlainen ku joskus lapsena se on ollut. Lapsena ootti joulua innolla, mut nyt vanhetessa siitä on alkanu stressaamaa, kun lahjoja on alkanu ostelemaan. Pienempänä joulukuusi tuoksui paremmalta ja kokis maistui paremmalta. Lumi merkitsi paljon enemmän ja ensilumien satamista ootettiin innolla. Nyt tässä iässä ei oikein sytytä lumentulo ja kylmyys. Kyllä mä joulua rakastan vieläkin, mutta se on vähän menettäny merkitystää, kun jouluun on jo hiukan tottunu. On olemassa silti asioita, jotka ei oo muuttunu yhtään.
Joulukuusi. Vaikka joulukuusi ei tuoksukkaan enää niin hyvältä ja "spesiaalilta", mä rakastan sitä tuoksua yli kaiken. Voisin melkein jättää lahjat pois joulukuusen sijasta. Love number one.
Jouluohjelmat. Erityisesti vanhat ja perinteiset jouluohjelmat, kuten Lumiukko. Se on perinne kattoo se isän kanssa. Joulupukin kuumalinjaa on myös pakko kattoo hetken aikaa. Siitä ohjelmasta tulee tosi joulunen tunnelma, vähän samanlainen kuin lapsena, sillä silloin mä tuppasin heräämään tosi aikasin ja se oli ensimmäine ohjelma joka telkkarista tuli. Mut silti rakkain jouluohjelma on Joulupukki ja Noitarumpu. Rakastan sitä ohjelmaa. Siihen en oo kyllästyny enkä tule kyllästymään, en ainakaan usko. Se tulee joka ikinen joulu ja jos en sitä voi katsoa niin mun joulu menee pilalle.
(Lahjapaperi) Lahjat + joulukuusi. Rakastan tota yhdistelmää joulussa ehkä eniten. Se luo tunnelman.
Kinkun paisto. Vihaan joulukinkkua yli kaiken jouluruuan, mutta yöt, jolloin me monta tuntia valvottiin isän kanssa sen kinkun takia on jääneet mieleen.
Ne, joiden kanssa sä joulusi vietät. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä. En vois kuvitella joulua yksin.

Mitä joulu sulle merkitsee? Kommentoi! Kommenttiboksiin saa myös heittää postausehdotuksia :)

Mä vedän niin et riittää ämmille juoruttavaa, ei musta puhumalla kuollutta saa

perjantai 6. joulukuuta 2013

Syvimmät anteeksipyyntöni pienestä tauosta blogin kirjottamisessa. Sillä ei oo ollu mitää erikoista syytä, mut mul on ollu nyt jo jonki aikaa motivaatio iha hukassa, en tiiä miks. Ehkä tää joulu/talvikausi antais mulle motivaatioo kirjotella.
          Tällä välillä kun en oo kirjottanu on ehtiny tapahtua kaikenlaista ilosta suruihin. Jostain on alotettava.
          Oon saanu tosi hyvän ystävän, Tian. Mä ja Tia ollaan tosi samanlaisia, meillä on aika samanlaine menneisyys ja luonne on tosi samanlainen; me tykätään ja vihataan monia samoja asioita. Oon tosi ilonen että oon törmänny Tiaan.
          Myös mua ollaan koeteltu. Vaikka mä en välitä mitä mieltä musta ollaan, kaikki se mitä mulle sanotaa saa mut miettimää ja mua ärsyttää aivan suunnattomasti. Askissa (ask.fm) mulle ollaan tultu sanomaan - anonyyminä - kaikenlaista, mm. että vaikutan itserakkaalta, finnejä on enemmän ku suomessa on puita ja kysellään että "oikeesti minkälainen ote sulla on siihen yhteen." (tarkotetaan mun parasta kaveria.) Naurattaa aivan suunnattomasti että käyttävät aikaansa mun dissaamiseen, oon siis niin otettu kun käyttävät sen aikansa mun ajatteluun. Mä en ota itteeni jos mulle noin sanotaan mut välillähän se pahalta tuntuu et musta aatellaa kaikenlaista. Varsinkaan kun musta luodut mielipiteet luodaan huhujen ja just ensivaikutelman perusteella, sillä mua ei monikaan tunne. Turengissa mua vihataan enemmän mitä tykätään, mut en mä välitä. Mähän en muutu tippaakan jos joku mulle tuntematon sanoo musta jotain. Mä oon mä enkä muuksi muutu kuin vain omasta toimestani ja omasta aloitteestani. Musta on puhuttu pahaa ja paskaa aina ykkösluokalta lähtien tähän hetkeen, ja hyvin mä tässä vielä rullaanja tuun rullaamaa vielä moonta monta vuotta. "Mä vedän niin et riittää ämmille juoruttavaa, ei musta puhumalla kuollutta saa."
          Mulle saa heittää tonne kommenttiboksiin ehdotuksia minkälaista postausta haluisitte mun kirjottavan tai kuvaavan videolle. Olis tosi kiva tehä jotai erilaist välillä :) Hyvää itsenäisyyspäivää !


anteeks ettei oo kuvia

Tänään meitä ei kiinnosta huominen

perjantai 8. marraskuuta 2013

Aah, perjantai. Tätä päivää on ootettu! Tää viikko on menny mm. Saaran synttäreitä vietellessä, Robinia kuunnellessa, kavereiden kanssa hengaillessa ja koulua stressatessa. Meillä on ens viikolla kai joku kaks koetta ja stressaan niistä paljon, koska ne kyseiset kaks ainetta eivät ole mun vahvimmat aineet - matikka ja historia. Molemmissa aineissa vaikuttaa kyllä aika paljon opettajat. Matikan opettaja, samalla mun luokanvalvoja, on niin monimutkanen opettaja, että ei hyvää päivää. Se vaan selittää ja selittää jotain mikä taas vähän poikkeaa aiheesta: "Olisi myös tälläinen toinen/monimutkaisempi tapa laskea tämä sama ja valmiiksi vaikea lasku....jota teidän ei kyllä tarvitse osata mutta aion nyt sekoittaa teidän päänne että ette osaa näitä...." En vaan ymmärrä oikeastaan mitään mitä se siellä taululla selittää. Historian opettaja taas kirjoituttaa 2 sivua kaikista Kylmän sodan kriiseistä ja hiukan selittää aiheesta, mutta en mä kumminkaan koskaan muista niitä tarinoita. Sitten katotaankin lopputunti Kakolaa/Pasilaa/opetusvideota yms. Mut se opettaja on tosi asiallinen, parhaita opettajia! Harmikseni en vaan opi paljoa mitään..
               Eilen olin pitkästä aikaa Miran kaa ja oli tosi jees! Meno oli aivan samanlaista ku ennenki, naurettiin aika kovaan äänee ja kerättii katseita, mut se on meiän tyyli. Kierreltii ympäri kaupunkii, Hämeenlinnassa ku oltiin. Me ei nähä enää nii usei, kun Mira muutti täältä Hämeenlinnaan. Mut siihen tulee kyl muutos! 
                Viikonlopun suunnitelmat on aikalailla tiedossa; Huomenna karjalaturnaukseen Suomi-Tshekki kirjotetaankohan se ees noin xd Sunnuntain suunnitelmat on vielä aikalailla auki, kun en oo iskällä, vaikka on isänpäivä. Alkuperäissuunnitelma oli, että oltas menty mummolle ja vaarille syömään. Noh, suunnitelmiin tuli muutos, koska pikkuveljellä on sählyturnaus. Tänään vaa chillaan ja laitan kasvonaamion. Rakastan chilliperjantaita!



 



So alive

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tällä hetkellä oon tosi iloinen, kiitos erään kaverini. Hän kehuu mua aina: vaatteita, ulkonäköö, kroppaa, hiuksia jne. ja sanoo mua kauniiks ja on tosi kaateellinen mulle. Tulee aina tosi hyvä mieli! Nyt oon oppinu ottaa kiitokset vastaan, enkä enää oikeen oo silleen että "no hyi en oo", koska musta se tuntuu vähän epäkohteliaalta sitä kehujaa kohtaan. Lisäks oma mielipide itestäni on muuttunu parempaan suuntaa ja itsetuntoki kohonnu. Silti aika usein vajoon niihin ajatuksiin, että näytän iha hirveeltä yms. Mut se jännä piirre mussa on, että muiden negatiiviset mielipiteet ei pure muhun enää yhtään. Hetkellisesti saattaa harmittaa jos joku on ulkonäköä kommentoinu negatiiviseen sävyyn, mut ei ne mun mielipidettä itestäni muuta. Joskus oon sille vau, meikki onnistu tosi hyvin tai huh en näytä tänää niin hirveeltä ilman meikkiä. Kun toisaalta välillä taas en voi kestää mun ulkonäköö. Silti en vaihtais sitä kenenkää muun naamaan. Kannan tätä naamatauluu ylpeenä. Tehkään tekin niin!

Mun joulu - tai osa siitä - tuli vähä aikasemmin. Nimittäin Canon eos 1100 d on vihdoin mun! Voi sitä onnen päivää ku isäpuoli sano, että se sun kameras tuli. Oon tosi ilone! Tänää pääs ekan kerran käyttöö ja tosi tyytyväinen oon :)
            Viikonlopun olin mun isällä, ja voi sitä kiukun määrä kun perjantaina ei junat kulkenu ees viiden jälkee. Murr. Lauantaina mun kaverilla Vanessalla oli synttärit nii käytiin moikkaa sitä Tian kaa Keravalla. Tia on tullu mulle tosi tärkeeks vaik ei ollakkaa nähty niin montaa kertaa. Se on vaa niin ihana luonteeltaa!!
           






HUIVI / PIECES
NEULE / VERO MODA 
FARKUT / H&M
KENGÄT / JOSTAIN

Kahvia sadepäivänä

torstai 31. lokakuuta 2013





Tää viikko meni ainaki mulla tosi nopeesti, vaikka en mitää ihmeellisyyksiä ehtinykkää tehä. Kulunut viikko on ollu onnistumisia täynnä, mm. sain äidinkielen aineistokirjoituksesta arvosanaksi 10, enkä ois uskonu et ikinä saisin siitä edes ysiä, koska musta tuntu että en ees ymmärtäny tehtävänantoo. Mutta kaksnumeroinen arvosanahan sieltä tuli ja oon tosi tyytyväinen! Lisäks maantiedon karttakokeesta 8puol ja siitäkin tosi iloinen, sillä tosiaan viime vuonna sain samaisesta kokeesta 6puol.. Tänään mulla oli terveystarkastus, jossa selvis, että oon terve, normaali nuori. Meiän koululla on ihana terveydenhoitaja, ja kun juteltiin mun tulevaisuudensuunnitelmista, niin hän sanoi, että mulle tosiaankin sopis sosiaalialan ammatti ja ite sanoin koulukuraattoriksi haluisin nii hän sanoi, että ilman muuta! Sen jälkeen oli tosi hyvä fiilis, koska tuli semmonen tunne että hän uskoo mun taitoihin :)

Mulle saa ehdotella, minkälaista postausta te multa haluaisitte! Esim. kuvapostaus, asia-/mielipidepostaus jostain tietystä aiheesta, asupostaus ymsymsymsymsyms.! Kommenttiboksiin saa käydä heittämässä toiveita niin katellaan mitä keksitään :) Oikein ihanaa loppuviikkoo kaikille !


I'm driving Cadillacs in my dreams

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mun viikonloppu meni kyllä aika äkkiä. Perjantaina juhlistettiin Sonjan kanssa meiän yksivuotista ystävyyttä, joten koko päivä meni Sonjan kanssa. Eilen olin HPK-HIFK jääkiekkopelissä Emilian kanssa, jonka HIFK meni häviämää 1-0. Eilinen meni myös aikalailla koneen ääressä tapellen bloggerin kaa. En vaan millää saa tästä blogin ulkoasusta sellaista, josta mä tykkään täysin. Aina löydän omasta blogista vikaa, aina. Mun mielestä kaikkien muiden blogit on sellasia tosi kivoja ja ulkoasu on virheetön, mut tää oma.. Aina on joku virhe ja tää ei tunnu niin kivalta ku muiden. Ehkä mä en vaa osaa, ja mua ärsyttää. Kertoa saa omaa mielipidettä tästä ulkoasusta! Tänää oon haravoinu koko meiän pihan ja muutenki tehny kotitöitä. Nää on niitä höntsäpäivii, jolloin mä ravaan koneen ja kaiken muun välillä. !Saan ehkä netin huomenna takasin! Multa otettii netti pois kännykästä about kuukausi sitte ku en ollu siivonnu huonetta ja imuroinu yhtenä päivänä, vaa olin kännykällä kokoaja ja nukuin päiväunet. No sen takia äiti suuttu ja otti mun netin pois. Mut nyt oon ollu aika kiltisti ja tehny aika paljon lisähommia, joten kohta saan kauan kaipaamani netin takaisin! Huomasin, kuinka paljon kännykkää mä käytin mm. olin instagramissa, askissa, fb, kik ja whatsapp. En oo oikee käyttäny kännykkää kuukautee, ja musta tuntuu et oon parantunu mun pienehköstä "riippuvuudesta". LUPAAN, tai ainaki yritän olla palaamatta vanhoihin tapoihini ja en aio käyttää nettii paljon. Tää lupaus on sulle äiti.
     















Tätä postausta kirjoittaessa huomasin, että en osaa kirjottaa mun kuulumisista/tekemisistä. Asiapostauksia on paljon helpompi kirjottaa, ku tietää mistä kirjottaa, mut mun mielest tälläsien postauksien kirjottaminen on aika vaikeeta, koska en saa niistä sellasii että teitä lukijoitaki kiinnostais. Mutta huonon tekstin korvaa pari kuvaa, jotka nekään ei kyllä hirveän ammattitaitoisia ole. Tässä huomaa, että oon perfektionisti, tai no, oon huomannu sen kyllä aikoja sitte, mutta tässä sen taas huomaa. En vaan oo tyytyväine tähä postaukseen tai ulkoasuun, mutta haluun kirjottaa, koska on vaan semmone tunne. Joskus vaa tää mun "bloggaamisentarve" menee vähä överiks ja lähen aina vähän pakosta kuvailemaan ja mietin jokapäivä aiheita mitä kirjoittaa blogiin. Tää on mulle harrastus, enkä haluu tän muuttuvan sellaks pakkopullaks tai työks. Tää on mulle harrastus, jota mä rakastan yli kaiken, mut aina kun mä kirjotan postausta, mietin, että tykätäänköhä tästä vai haukutaanko tää. Melkee aina kirjottaminen on jokseenkin vaikeeta ja välillä ei ees tuu mielee mistä kirjottais. Mulle sanotaan usein, että kirjotatpa kivasti, vaikka itseni mielestä teksti on menny päin metsää. Mutta tutkitustikkin omasta mielestä omat asiat on huonommin kuin muiden silmissä. Toivottavasti. En todellakaan halua kuulostaa siltä, että aina kaikki menisi huonosti, koska mun blogissa ja bloggaamisessa on paljon hyviä ja onnistuneita asioita. Kyllä tää ulkoasu pääsääntöisesti mua miellyttää, nään ite vaan tässä niin paljon pieniä asioita jotka häiritsee mua  tosi paljon. Lisäksi positiivista palautetta tulee paljon - negatiivista ei ole tullut kai muistaakseni vielä yhtään. Ja vaikka blogin ulkoasu ei olis täys kymppi, en lopeta tätä, ellei nyt mun kädet voiskaan enää mahdollistaa kirjottamista. Minkälaista bloggaaminen ja bloggaajanelämä teillä on?

Neito ruskeatukkainen, Sonjan huoneen kaunein nainen

lauantai 26. lokakuuta 2013

25.10.2012 oli se päivä, jolloin kaikki alko. "Pakko myöntää.... Tykkää tästä, niin laitan susta rehellisen mielipiteen susta chattiin", julkasin Facebookissa. Ruskeehiuksinen tyttö nimeltä Sonja sattui painamaan kyseisen tilan tykkää-nappia. Mä en tienny kuka Sonja oli, mulla ei ollu mitää hajua muutaku et se oli mun rinnakkaisluokkalisen pojan isosisko. "Pakko myöntää et oot kaunis ja ois kiva tutustuu :)" Siitä se kaikki alko. 25.10.2013 oli eilen, joka tarkoittaa sitä että tätä ainutlaatusta ystävyyttä on kestäny kokonaisen vuoden. 12 kuukautta. 365 päivää. Yhden joulun. Vuosikin on kerennyt vaihtua meidän ystävyden aikana. Sen kunniaks hengailtiin Sonjan kanssa koko päivä. Tehtiin paljon asioita "vuosipäivän" kunniaks; Käytiin kuvailemassa normaaliin tapaan, kelattiin kaikki meiän insideläpät ja elettii monta hetkee uudestaan. Niin ja syötiin sen pikkuveljen tekemää mokkapalaa, ja oli muuten tosi hyvää :) Mä tajusin, että ystävyys on tosi kallisarvosta. Minkäköhälaista mun historia olis ilman Sonjaa? Tosi vaikee sanoo, sillä Sonja on ollu osana monessa asiassa tän viimesen vuoden aikana. Naureskeltiin Sonjan kanssa meiän vanhoille kuville, ja kävi ilmi että ollaan muututtu aika paljo, ulkonäöllisesti ku sisäsestikki. Mut toisaalta ku aattelee, niin ei olla muututtu sitten yhtään. Oon aina ollu tosi energinen ja Sonja se meistä vähän hiljasempi, mut vastakohdathan täydentää toisiaa.




Hieman faktoja Sonjasta ja muutenki meistä:

-Sonja sanoo asiat suoraan
-Tosi helposti lähestyttävä ihminen
-Tyhmimmät jutut on tullu keksittyy Sonjan seurassa, ja vaikka ne onki niin tyhmiä, ne on meiä omii juttui ja niillä on oma arvo
-Omistaa koiran nimeltä Brutus Puuno Putte Puttersson
-Valokuvaus on Sonjan erikoisalaa ja tämä neiti on saattanut mutki tähän valokuvaamisen maailmaan c:
-'98 syntynyt
-Asutaan samalla asuinalueella
-Ollaan samaa mieltä monista asioista
-Vastaus on aina joo, ei tai emmätiiä :'D
-Keskustellaan tosi paljon blogiin ja bloggaamiseen liittyvistä asioista

















Sonja, kiitos parhaasta vuodesta joka on jo takanapäin ja kiitos tulevista vuosista. Kertokaa teiän hyville ystäville että ne on tärkeitä. Hyvä mieli on jokasen etuoikeus.




//Blogin nimi ja ulkoasu kokivat pienehkön muodonmuutoksen. Saa heittää kommentia mitä tykkäätte! Ton blogin nimen kuulin tänään Sonjan kanssa ja mun mielestä se sopi tosi hyvin muhun, kun oon vähä tällänen elämäniloinen tytöntyllerö, joka ei oo oikee vanhentunu muuta ku ulkonäöllisesti. Lapsenmielisyys on hieno taito aina jossain tilanteissa. Sellanen mä välillä vähän oon.