Elämä on varjoa ja valoa

tiistai 29. huhtikuuta 2014




Aihe postaukseen syntyi eilen aamulla, kun koulumme aamunavauksessa soitettiin Suvi Teräsniskan ohessa oleva biisi. Kuuntele se, niin pääset jyvälle aiheeseen. Onnentäyteistä vappua, loppuviikkoa ja loppuelämää kaikille.
 
"Mul on tapana ylös pistää 
Kokemukset vaikeat 
Pettymykset ja eron hetket haikeat"

Täällä blogin puolella ootte saanu olla osana mun elämän vähän vaikeimmissakin hetkissä. Totuushan on, että niitä vaikeita hetkiä sattuu tulemaan nenän eteen joka päivä, enemmän kuin kerran, niin minulle kuin sinullekkin. Välillä ne saattavat vaikuttaa siltä, että ne eivät ole voitettavissa. Välillä turhauttaa, joskus turhautumisen tunne on pikemminkin kuin elämänkumppani. Mä petyn joka päivä vähintään kerran. Usein elämä ei mene niin kuin olen sen suunnitellut ja mun mielialaa koetellaan. Onko tuttua?

 "Mul on tapana lauluun laittaa 
Myös ne hyvän muruset 
Joiden ohitse huomaamatta kävelet"




Tosiaan, vaikka mun elämä on täynnä kaikenlaista ei välttämättä niin kivaa ja mieleistä, tässä elämässä on niitäkin enemmän niitä hyviä, mielekkäitä ja onnentäyteisiä hetkiä. Välttämättä joidenkin hetkien hyvyys ei näyttäydy heti, vaan saattaa vieriä tunteja, päiviä, kuukausia, jopa vuosia. Toiset hetket taas lämmittävät heti. Noonaankin törmäsin ihan huomaamatta kun tänne tuppukylään siirryin. Joka päivä melkein parin vuoden ajan käveltiin toistemme ohi, ihan huomaamatta. En olisi koskaan uskonut tapaavani näinkin samankaltaista ihmistä kuin Noona. Tosi lyhyessä ajassa Noonasta on tullut mulle yksi tärkeimmistä. Noona on osa sitä jotain, joka kokoaa mun onnen. Jokaisella ihmisellä on ainakin yksi Noona. Omasi voi olla vanhempasi, sisarus, ystävä, kaveri, kuka vaan. Ehkä se, joka kävelee koulussa ohitsesi joka päivä? Ajattele itseksesi hetki, minkälaisessa mielentilassa olet tällä hetkellä. Vaikuttaako/vaikuttiko oma Noonasi siihen? Missä olisit ilman häntä? Olisitko onnellinen?

"Elämä on varjoa ja valoa 
Joskus se kyyneliin tiristää 
Silloin kun itkun kaulukset 
Kurkkua kiristää 
Elämä on sekoitus onnea 
Ja surullisia vaiheita"

Usein kuulen, kuinka joku niin haluaisi minun tai jonkun muun elämän vaihdettavan omaansa. Jokaisen elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, jotka kulkevat käsi kädessä. Jos asia, joka sai sinut hyvälle mielelle olisi jokapäiväinen, olisiko se enään niin kiva? Kokemuksesta sanon, että pahojen päivien jälkeen osaa arvostaa enemmän niitä vähän parempia hetkiä. Huonot hetket kuuluvat elämään, niistä ei pääse eroon koskaan. Jokaista sadepisaraa kohden on vähintäänkin kolminkertainen määrä auringonsäteitä.

"Mitä jos vaan riisuis virkavaatteet laiturille 
hyppäis ilmaan, antais veden kannattaa 
Jättäis pelit pelaamatta, naurais niinku lapsi
katsois silmiin pelkäämättä ollenkaan"

Elämässä on enemmän "mitä jos" -tilanteita enemmän kuin elämiäsi päiviä. Tartu hetkeen, miksi ei? Sanonta kuuluu: "Stressaaminen ja epäröinti on turhaa. Sama kuin kävelisi aurinkoisena päivänä sateenvarjon kanssa ja odottaisi sadetta." Carpe diem.
''



"Mul on tapana lauluun käyttää 
Tätä arpista sydäntäin 
Silloin kaikkea en kanna sisälläin"

Mikä siis tämän postauksen tarkoitus? Onni on olla onnellinen. Onni ei ole omistaa, onni on valita. Onni ei ole hätäillä, onni on tarttua. Onni ei tule automaatista, onni silti vain on. Onni ei ole mahdottomuus, onni on miltei saavutettu. Onni on iso osa ihmisen elämää, ei pelkkä sana ilman merkitystä. Mitä onni merkitsee sinulle?




"Meil on täydellinen elämä 
Täynnä laulun aiheita"


0804

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tänään se on täällä, nimittäin kevät! Aamun fiilis oli aika harmaa, niin kuin oli ulkonakin, mutta nyt aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänään näin kevään ensimmäiset leskenlehdet tien vieressä ja ensimmäiset perhoset. Kävellessä kotiin olo oli niiiiiiiin kesäinen ja valoisa, väkisinkin nousee suupielet korviin ja nyt tätä postausta kirjoittaessani olen erittäinen iloinen, ja ennenkaikkea erittäin onnellinen.

Olin viikonlopun isälläni ja lauantaina käytiin isi-tytär -porukalla Helsingissä viettämässä aikaa ja shoppailemassa, heh. Käytiin Hard Rock Cafessa syömässä, jonka jälkeen kahvilla Starbucksissa, joidenka jälkeen pienellä shoppailukierroksella Forum-Kamppi -akselilla. Mukaan tarttui uudet converset, kaulakoru ja kuulokkeet. Meillä kummallakin oli hauskaa, suosittelen viettämään isänne (tai äitinne) kanssa aikaa tolla tavalla, käykää vaikka syömässä tai keksikää jotain teidän näköistä puuhaa :) Viikonlopun kruunasi laukku, jonka äiti oli minulle hankkinut, eikä ollut paha ollenkaan! Lisäksi sain sovittua (vihdoinkin) päivän, jolloin menen Mäntsälään moikkaamaan vanhoja kavereita, joita on ollu hirrrrrrrrrrveä ikävä. En malta odottaa!

Mitä teidän iloon ja onneen kuuluu? Minkälaista postausta multa seuraavaksi? Kommentoi!






Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Where have I been?

torstai 3. huhtikuuta 2014

Hellureei ja hyvää torstaita kaikille! Viime postauksesta on jo jonkin aikaa johtuen reissailusta, kouujutuista ja sen sellaisista. Mistä tarkalleen johtuen? Noh, mistä sitä alottais. Viime viikon olin kaverini Elenan kanssa Kuusamossa laskettelulomalla, jolloin laskettelin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla oli huisin hauskaa, olinkin loman tarpeessa! Lisäksi mun on pitänyt tehdä omavaliotyö, äidinkielen kirjaesitelmä ja kirjoitelma. Kaiken ton keskellä en ole kerennyt kirjoittaa ja pahoittelut siitä. Tässä postauksessa en ajatellut kuin kertoa kuulumisista ja lähitulevaisuudesta, jonka takia postauksesta tulee hieman lyhyehkö.
          Miltä mun lähitulevaisuus näyttää? Ei oikeastaan erikoiselta. Pari viimeistä kuukautta pitäisi vielä koulun penkillä jaksaa, joihin kuuluu viikon mittainen tet-jakso (tosin minun osallani vain neljän päivän mittainen kun sen viikon maanantai on pyhäpäivä). Hankkiminen oli turhauttavaa, varsinkin, kun alussa ei ollut mitään hajua minne menisin. Selailin kaikenlaisia paikkoja niin omalla paikkakunnallani kuin isäni paikkakunnalta ja lopulta kolmannella puhelulla paikka tuli eräästä vaatekaupasta. Ensimmäinen paikka, jonne soitin, ei ottanut tettiläisiä ja toisesta paikasta ei vastattu. Nyt olen kumminkin tet-paikan löytänyt ja hyvin iloinen siitä :)
           Kuten sanoin, tästä postauksesta tuli erittäin lyhykäinen, mutta ajattelin vain ilmoittaa, että olen hengissä. Halua olisi taas kirjoittaa asiapostausta, mutta mun luovuus on nollilla. Kuten olen sanonut aikaisemminkin, postausehdotuksia saa heittää! Hyvää loppuviikkoa ja kevään alkua kaikille:)