Mona Myy Mikaela: Elämä on varjoa ja valoa

Aihe postaukseen syntyi eilen aamulla, kun koulumme aamunavauksessa soitettiin Suvi Teräsniskan ohessa oleva biisi. Kuuntele se, niin pääset jyvälle aiheeseen. Onnentäyteistä vappua, loppuviikkoa ja loppuelämää kaikille.

"Mul on tapana ylös pistää

Kokemukset vaikeat

Pettymykset ja eron hetket haikeat"

Täällä blogin puolella ootte saanu olla osana mun elämän vähän vaikeimmissakin hetkissä. Totuushan on, että niitä vaikeita hetkiä sattuu tulemaan nenän eteen joka päivä, enemmän kuin kerran, niin minulle kuin sinullekkin. Välillä ne saattavat vaikuttaa siltä, että ne eivät ole voitettavissa. Välillä turhauttaa, joskus turhautumisen tunne on pikemminkin kuin elämänkumppani. Mä petyn joka päivä vähintään kerran. Usein elämä ei mene niin kuin olen sen suunnitellut ja mun mielialaa koetellaan. Onko tuttua?

"Mul on tapana lauluun laittaa

Myös ne hyvän muruset

Joiden ohitse huomaamatta kävelet"

Tosiaan, vaikka mun elämä on täynnä kaikenlaista ei välttämättä niin kivaa ja mieleistä, tässä elämässä on niitäkin enemmän niitä hyviä, mielekkäitä ja onnentäyteisiä hetkiä. Välttämättä joidenkin hetkien hyvyys ei näyttäydy heti, vaan saattaa vieriä tunteja, päiviä, kuukausia, jopa vuosia. Toiset hetket taas lämmittävät heti. Noonaankin törmäsin ihan huomaamatta kun tänne tuppukylään siirryin. Joka päivä melkein parin vuoden ajan käveltiin toistemme ohi, ihan huomaamatta. En olisi koskaan uskonut tapaavani näinkin samankaltaista ihmistä kuin Noona. Tosi lyhyessä ajassa Noonasta on tullut mulle yksi tärkeimmistä. Noona on osa sitä jotain, joka kokoaa mun onnen. Jokaisella ihmisellä on ainakin yksi Noona. Omasi voi olla vanhempasi, sisarus, ystävä, kaveri, kuka vaan. Ehkä se, joka kävelee koulussa ohitsesi joka päivä? Ajattele itseksesi hetki, minkälaisessa mielentilassa olet tällä hetkellä. Vaikuttaako/vaikuttiko oma Noonasi siihen? Missä olisit ilman häntä? Olisitko onnellinen?

"Elämä on varjoa ja valoa

Joskus se kyyneliin tiristää

Silloin kun itkun kaulukset

Kurkkua kiristää

Elämä on sekoitus onnea

Ja surullisia vaiheita"

Usein kuulen, kuinka joku niin haluaisi minun tai jonkun muun elämän vaihdettavan omaansa. Jokaisen elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, jotka kulkevat käsi kädessä. Jos asia, joka sai sinut hyvälle mielelle olisi jokapäiväinen, olisiko se enään niin kiva? Kokemuksesta sanon, että pahojen päivien jälkeen osaa arvostaa enemmän niitä vähän parempia hetkiä. Huonot hetket kuuluvat elämään, niistä ei pääse eroon koskaan. Jokaista sadepisaraa kohden on vähintäänkin kolminkertainen määrä auringonsäteitä.

"Mitä jos vaan riisuis virkavaatteet laiturille

hyppäis ilmaan, antais veden kannattaa

Jättäis pelit pelaamatta, naurais niinku lapsi

katsois silmiin pelkäämättä ollenkaan"

Elämässä on enemmän "mitä jos" -tilanteita enemmän kuin elämiäsi päiviä. Tartu hetkeen, miksi ei? Sanonta kuuluu: "Stressaaminen ja epäröinti on turhaa. Sama kuin kävelisi aurinkoisena päivänä sateenvarjon kanssa ja odottaisi sadetta." Carpe diem.

"Mul on tapana lauluun käyttää

Tätä arpista sydäntäin

Silloin kaikkea en kanna sisälläin"

Mikä siis tämän postauksen tarkoitus? Onni on olla onnellinen. Onni ei ole omistaa, onni on valita. Onni ei ole hätäillä, onni on tarttua. Onni ei tule automaatista, onni silti vain on. Onni ei ole mahdottomuus, onni on miltei saavutettu. Onni on iso osa ihmisen elämää, ei pelkkä sana ilman merkitystä. Mitä onni merkitsee sinulle?