Giving up is simply not an option

Uutta viikkoa viedään --> lisää treeniä. Oon jo nyt ihan hämilläni, sillä 4 päivän treenillä sai jo jonkinmoisia tuloksia, niin vähällä! Jo kolmelta tyypiltä oon kuullu, että oon laihtunu, iha huikeeta! Kaikki tollanen hyvä motivoi mua jatkamaan, ja tätä menoa oon varmasti (toivottavasti) rantakunnossa kesään mennessä. Oon aina ollu se Mona, josta harva tykkää, ja aina oon miettiny kuinka kiva olis olla se tyttö, joka näyttää hyvältä ja josta kaikki tykkää. Vaikka mun ulkomuto muuttuis minkälaiseks, ei kaikki musta tykkäis, sehän on itsestään selvää. En haluu olla se Mona, joka muistetaan ärsyttävästä äänestä ja aknesta, vaan se Mona, joka muistetaan hyvästä kropasta ja terveellisistä elämäntavoista. Kaikki toi on mun tavotettavissa, tosin jonkinkokoisen työn takana, mutta lupaan teille, niinkuin itselleni, se kannattaa. "It's simple, just go run."

Herkkulakko oli aluks tosi vaikee ja kokoajan teki mieli karkkia ja limua ja mäkkisafkaa ja kaikkee muuta, mut nyt kun tää lakko on edennyt vähän pidemmälle, edes herkkujen ajattelu saa huonon olon aikaan. Kaikki sokerilitkut oon korvannu vedellä ja maidolla, enkä juo edes mehua. Kaikki rasva/sokeriruoat oon korvannu hedelmillä, vihanneksilla ja terveellisillä ruoilla. Tosi nopeessa ajassa oon tottunu kaikkiin terveellisyyksiin ja kaikki muu on alkanut ällöttää. Nykyään syön vaan ruisleipää vaalean leivän sijasta. Nyt kun oon päässyt näinkin pitkälle, (edellisen elämäntapamuutoksen lopetin jo kolmen päivän jälkeen, sorruin herkkuihin) en aio lopettaa.