Back into it or this or whatever

Hohhohhoo ruudun takana kirjottelen mä taas. Blogin puolella oon julkassu viimeks elokuussa, mut tuntuu et siit ois jo joku viis ikuisuutta. Niinku siitä onki jo kolme kuukautta. Piti tulla synttärispessuu, piti tulla uutta videoo, piti tulla sitä ja tätä. Tuliko? No ei tullu. Siltä välillä mun elämässäki tuntuu. Piti panostaa, tehä läksyt huolella ja panostaa ihonhoitoon. Mun piti panostaa oman elämän hyvinvointiin, ihmissuhteisiin ja elämänlaatuun. Panostinko? Yritykseks jäi.
Mä oon laiskistunu. Mun elämäntyyli on laiskistunu. Liian usein tuntuu siltä ettei oikein jaksais tehä mitään tai ees herää aamusin. Koulu on tylsää. Vapaa-aika on tylsää. Kaikki on tylsää. Mun elämästä puuttuu jännitys. Mä yritin ottaa itteeni niskasta kii, mut kaikkihan tietää, että ote lipee ku on jonki aikaa pidelly kii, eikö vaan? Mun ote lipes. En enää jaksa meikata aamusin kouluunkaa kauheen usein vaikka haluisin. Ei vaan suoraansanottuna ole motivaatiota näyttää hyvältä ihmisille, joille tuun aina olemaa aina se sama paska mona. "Mona" nimenomaan tossa pienellä, koska välillä tuntuu ettei mulle anneta ihmisen arvoa. Eikä toi meikkaaminen ole pelkästään muille, mä tykkään itestäni meikillä mut mä hyväksyn itseni myös ilman, eikä meikkaaminen todellakaan ole ainoa asia missä oon alkanu joustaa. Sitte puhutaan selän takana kuinka mun akne on ällöttävä ja kuinka oon muutenki outo. Antakaa mun ja muidenki olla niitä ihan omia itsejään.
Tänään oon taas aatellu ehkä ottaa niskasta kii. Huomenna meikkaan kouluun ja laitan kivat vaatteet. Huomenna vois taas ottaa otteen, tiedostaneena kumminkin että ei ne otteet oo ikuisia, vaikka sitä kuinka haluu. Luonteeltani oon tosi laiska, enkä osaa muuttaa sitä lopullisesti itse vaikka kuinka mä haluaisin. Tosin joissain asioissa oon paljon aktiivisemmin mitä ennen.
Alan taas tekemään postauksia, ainakin useammin kuin kolmen kuukauden välein. Mulle saa aina ehottaa postausideoita, jos joku niistä sais mut vaikka inspiroitumaan ja motivoitumaan. Bloggausta en jätä, en todellakaan. Tää on ollu niitä ainoita asioita, jotka on pysyny tiiviisti mun elämässä tän viimesen neljän vuoden selviytymisprosessin aikana.
Muhun saa aina ottaa yhteyttä, aina. Facebookissa, kikissä, askissa, whatsappissa, missä ikinä pystytkään ja haluutkaan. Mä kuuntelen, ja mulla on todellakin aikaa ja haluun jakaa sen muiden kanssa, kun tuntuu etten oo aina antanu sitä tarpeeks muille. Kaikkialta löydät mut nimellä monamikaelaa paitsi instagramissa löydät mut nimellä monamyymikaela. Kommenttiboksiin aihe-ehdotuksia ja askissakin saa laittaa myös! Huippuhyvää viikkoa, saa nähä näätkö mut huomenna meikit naamassa mikäli satut vastaan..