Pyydän lukiessasi laittamaan ylläolevan kappaleen soimaan.
Multa kysytään usein "miten voit olla noin itsevarma, vaikka sulla on akne?" Kysymyksen voi myös kääntää tavallaan näin "miten voit olla noin itsevarma, vaikka olet erilainen?" Vaikka kysyjä ei aina tarkoittaisikaan kysymystä noin, kysymys voidaan kääntää myös tuolla tavoin: Vaikka akne on yleinen ihosairaus, kaveripiiristäni tai edes tutuista vain harvoilla on akne. Ja kun kävelet kaupungilla, kuinka monta ns. normaali-ihoista näät? Entä sellaista, joilla on akne? Mitä ajattelet heistä?
Omistamalla aknen kuulut eräänlaiseen vähemmistöön, mutta samalla myös erittäin suureen joukkoon ihmisiä: erilaiset. Vaikka jokainen meistä on erilainen, meissä on asioita jotka ovat verrattavissa. Tässä tapauksessa akne ja akneton iho.
Kuinka monta kertaa kuvittelet minun kuulleen ihoni kunnosta ja aknesta? Entä kuinka usein? Keiltä? Pyydän sinua miettimään ihan tosissasi. Kuinka monta kertaa, kuinka usein, keneltä? Mitä arvelet? Kuinka monta kertaa kuvittelet mun itkeneen itseni uneen vain koska olen juuri se keneksi olen syntynyt? Kuinka monta kertaa kuvittelet mun hymyilevän julkisesti, mutta kotona purskahtavan itkuun? Kuinka monta kertaa sait per kohta? Vai etkö edes pysähtynyt ajattelemaan?
Mä en ole mikään huippumalli. Mä en ole mikään missi. Mä en ole mikään tavallinen. Mä en ole mikään outo. Mä en ole mikään sellainen, jota olisi oikeus arvostella ihon takia. Mä en ole mikään feikki. Mä en ole mikään heikko. Mä en ole mikään, mitä mä en oikeasti ole. Mä olen se kuka mä haluan olla. Mä olen se Mona, jota olen aina tavoitellut olevani. Mä olen saanut kaiken, mitä olen halunnut saavuttaa. Vuosikin taaksepäin olin aivan erilainen, mutta olin silloin menossa oikeaan suuntaan. Olen jatkanut matkaani samaan suuntaan ja vahvistun koko ajan siitä, että tämä on se oikea tie. Tiellä on kuitenkin monta haaraa ja haaraumaa. Aina pitäisi valita se oikea. Mä olen valinnut oikein. Mä olen valinnut väärin. Kaikki ne valinnat ovat tuoneet mut tähän tilanteeseen ja tässä on ihan hyvä olla.
Koskaan kukaan ei kulje matkaa yksin. Omaa tietä kuljetaan yksin, mutta matka kuljetaan samaa aikaa kaikkien muidenkin kanssa. Jotkut kannustaa sua "radan" varrelta, jotkut lähtevät joka perjantai vähän toisenlaiselle radalle unohtaen sut. Matkasi aikana oot tunnettu "se kenellä on akne"-nimellä. Vaikka kuinka yrittäisit olla mukava ja näyttää sitä oikeaa luonnettasi, sut muistetaan aina siitä aknesta. Aina. Joka kerta.
Mua on haukuttu. Mulle on huudeltu rumia ja ilkeitä asioita. Mua on nimitelty. Mua on kiusattu. Mua on nuhdeltu kaikilla näillä tavoilla julkisesti, eikä aina kukaan ympärillä oleva ihminen, ei edes opettaja ole sanonut mitään. Ei yhtään mitään. Hittolainen. Ei yhtään mitään.
Yleensä kun mä kerron mun tarinaa jollekkin, mä alan itkeä. Osittain siksi, että olen surullinen omasta puolestani, sillä kukaan ei saisi kokea mitään tälläistä, mitä mä olen kokenut. Mä itken nytkin, tässä samalla kun kirjoitan. Yleensä joka kerta, kun kirjoitan tästä aiheesta. Ylipäätään haluan kirjoittaa sen takia, että tiedän tästä olevan joillekkin apua ja vertaistukea. Kirjoitin postauksen Mahdatkohan vastata kun sinulle taitaa tulla paljon yhteydenottoja kuitenkin (clicks) tästä samasta aiheesta ja kuinka mä sain erittäin henkilökohtaisen ja pitkän sähköpostiviestin siitä, että mä olen auttanut jotakuta mun teksteillä. Viestiä oli tosi hienoa lukea ja huomata, että tämä pikku harrastus on ollut hyödyllinen ainakin kerran jolle kulle yhdelle ihmiselle. Saan myös hyvää palautetta enemmän kuin negatiivista. Se on hienoa. Tosi iso positiivinen muutos useita vuosia kestäneestä kiusaamistilanteesta. Tosi iso muutos siitä Monasta, joka ei uskaltanut olla oma itsensä.
Itken myös osittain siksi, että olen niin onnellinen siitä, kuka mä olen ja minkälaisessa elämäntilanteessa olen nyt. Itken ilosta.
Mulla on ollut pitkä matka. Mä en ole vielä matkani päässä, tuskin koskaan pääsen sinne asti. Ennen kuin mä jätän tän paikan joskus, haluaisin päästä ainakin lähelle matkani päätä. Nimittäin matkalla kohti itseäni, sitä oikeaa Monaa. Nimittäin matkalla kohti parempaa ja suvaitsevampaa maailmaa. Yksi pieni arpiposkinen tyttö ei tätä maailmaa muuta, mutta jos hänen matkassaan on muitakin eriposkisia tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia, päästään lähemmäksi tavoitetta. Päätös on sulla, aiotko auttaa omalla mielipiteelläsi tätä maailmaa vaiko et.
Aiemmin oli liuta luettelemiani asioita, joita mä en ole. Mitä mä siis oikeasti olen? Mä olen aito. Mä olen vanhva. Mä olen uniikki. Mä olen iloinen. Mä olen kaunis. Mä olen tyytyväinen itseeni. Mä olen oma itseni. Mä olen erilainen. Ja mä todellakin olen ylpeä siitä.
Tässä vaiheessa mä pyydän sua laittamaan alussa olevan kappaleen soimaan uudestaan alusta alkaen. Haluaisin sanoa muutaman jutun biisin sanoin muutamalle. Saatte oikein omistuksen tässä postauksessa, olkoon kukin ylpeä siitä ken niin haluaa.
I am kickin' in the door now
Better get of my way
---
This' for everybody
Who've always put me down
I hope you open up your eyes
And take a good look at me now
Kaikille niille, jotka olette haukkuneet mua. Kaikille niille, jotka olette solvanneet mua. Kaikille niille, joita ei ole kiinnostanut. Kaikille niille, jotka ovat kiusanneet mua. Kaikille niille, jotka teitte mun elämästä helvettiä. Tai oikeastaan niille, ketkä yrititte. Mission failed.
---
Miten mä siis voin olla niin itsevarma kun mulla on akne? Miten mä siis voin olla niin itsevarma kun olen erilainen? Se on päätös. Se on jokaisen henkilökohtainen päätös. Se on päätös, jonka mä olen jo tehnyt. Päätös olla oma itsensä.
Oot niin kaunis, akne tai ei! :) Nää on just niitä pieniä erikoisuuksia, mitkä tekee jokasesta ihmisestä erikoisen ja just niinku sanoit, uniikin. Ihana postaus.
VastaaPoistaKiitos paljon ihanasta kommentista Anette! :)
PoistaHyvä postaus! Minyllakin oli akneni alkuvuosina vaikeaa olla itsevarma, vaikka minua ei haukuttu tms. Opin kuitenkin että olen juuri sopiva tälläisena kuin nyt olen, ja itsevarmana on helpompaa kulkea ympäriinsä.
VastaaPoistaSellaista se akne teettää. Hienoa kuulla että sulla menee noin hyvin! Kiitos paljon :)
PoistaOot kyllä upee just tollasena :--)
VastaaPoistaIhana Helmi kiitos :----)
PoistaHmm, hassua, en oikeastaan tajua miten voidaan edes kiusata aknen takia, eikä mulla ole siitä kokemusta, mutta hienoo, että sä oot silti jaksanu, ja oot noin positiivisesti jatkanu eteenpäin. Haluunpahan vaan sanoa, että mun mielestä sä oot älyttömän kaunis, eikä akne tee susta mitenkään omituisen näköstä. Sulla on tosi ihanat silmät, ja uniikki hymy. Jo ekan kerran kun saavuin sun blogiin, en voinut aatella muuta, kun sitä, miksen itse voi näyttää sulta :').
VastaaPoistaSä olet huippu ihana! Mulla on ollut aina "huono" iho ja yläasteella akne valtas mut,henkisesti ja fyysisesti. Monen on niin vaikeeta tajuta,että akneen ei liity vain fyysinen kipu ja "ulkonäkökeskeisyys". Mä olin silloin pahimpina vuosina todella arka ja ujo ja häpesin itteeni todella paljon juurikin aknen takia,sain kuulla ulkonäöstäni myös muilta. Nyt vasta kun ihoni on parantumaan päin ja olen blogimaailmassa törmännyt sinunlaisiin rohkeisiin ja ihanan aitoihin ihmisiin olen alkanut hyväksyä aknea osaksi itseäni. Tiedän että arvet tulee näkymään loppu elämäni kasvoillani,mutta sen myös tiedän,että voin oppia arvostamaan ja tykkäämään niistä.:)
VastaaPoistaAion blogissani tulevaisuudessa avata kokemuksiani tähän liittyen ja sinä olet yksi innoittaja siihen,kiitos siitä!♥
♥:Riikka // http://riikkaamalia.blogspot.fi
Mona, tää postaus oli tosi hyvä! ja ymmärrän sua hyvin sillä oon ollut samassa tilanteessa, oon ollut 4 vuotta kiusattuna pelkän akneihon takia. Oot todella vahva, ja ihannoin sun positiivista asennetta kaikkeen. jatka samaan malliin ihana :-)♥
VastaaPoistaEikö olisi ihan reilua hyväksyä mun kommentti? Oli ihan asiallista kritiikkiä...
VastaaPoistaVoi ihana mona...❤ Oot tosi fiksu ja vahva tyttö, oot korvaamaton. Sä oot saanu mut tajuumaan et on ok olla minä. Sitä mä en oo ennen tienny. Takanapäin mulla syömishäiriö ja masennus. Kaikki vaan siks, et kiusaajat on saanu mut uskomaan, et mä oon lihava, huono, ruma jne.. Ne sai mut uskomaan, et mun pitäs olla samanlainen ku ne. Mä en oo silmänräpäyksessä tajunnu et mä oon ihan ok näin, mutta sä oot auttanu kuitenkin mua tajuumaan sen. Oon susta tosi kiitollinen, ja että oon löytäny sun blogiin! Jatka samaan malliin, oot ihan mahtava ihminen❤ Oo ylpee itestäs, oot tehny suuren palveluksen ainakin mulle, ja uskon että monelle muulekin.
VastaaPoistaJos joskus saat kuulla paskaa anoilta, ni ignooraa ne täysin, ja lue uudestaan ja uudestaan näitä HYVIÄ KOMMENTTEJA. Ne kaikki sä oot ansainnu! Olet ihan huippu❤❤❤
Vaikutat tosi reippaalta tytöltä ja olet tosi nätti aknella tai ilman. Olen sinua varmaan vajaat kymmenen vuotta vanhempi ja kärsinyt aikuisiän hormoniaknesta kolmisen vuotta. Haluaisin jakaa vinkki vitosen sinun ja muiden blogisi lukijoiden kanssa. Olen käyttänyt nyt noin 7-8 viikkoa Acnatac -nimistä voidetta, jota kuka tahansa lääkäri (et tarvitse olla ihotautilääkäri) voi kirjoittaa reseptillä. Kuuri on tavallisesti vähintään 12 viikkoa.Voide sitältää A-vitamiinia ja Klindamysiini-antibioottia ja sitä levitetään iltaisin puhtaalle iholle. Lähtötilanne oli hyvinkin paljon saman kaltainen kuin sunulla ja nyt iho on jo lähes parantunut. Joitakin arpia ja rupia on vielä jäljellä, mutta ei varsinaisia näppylöitä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Minua itseäni ei myöskään haitannut akneni, enemmän se häiritsi ympärilläni olevia ihmisiä. Työssäni kasvoni kuitenkin saattavat kontaminoitua toisten ihmisten verellä tai syljellä ja ehjä, terve iho on paras suoja viruksia ym. patogeeneja vastaan, ja lapset joskus spitivät minua pelottavan näköisenä, joten päätin kokeilla lääkehoitoa. Tsemppiä!
VastaaPoista