"Moi vaan moi ja erittäin hyvää sunnuntai iltaa!" Pahoitteluni pienestä tauosta näiden postausten kanssa, muttakoska kesä!! Mulla on vaan yksinkertaisesti ollut paljon tekemistä alkukesän myötä, olin just kaks viikkoa matkoilla poissa kotoa, joten tämä blogi yksinkertaisesti vain jäi. Pieniltä matkailureissuilta ja niiden jälkeen on tarttunut käteen kaikenlaista, muistoista vaatteisiin ja asusteisiin, kuten lompakko, pari paitaa ja aurinkolasit. Niistä kuulette kumminkin myöhemmässä potauksessa.
          Tänään tartuin taas lahnausmoodiin OLEN RAKASTUNUT TUOHON SANAAN ja oleellisena osana sitä alan katselemaan vlogeja. Eräs vloggaaja, jota olen seurannut jo pitkän aikaa, nimeltä Veronica Verho, oli kuvannut videon aiheesta "ketä sä kuuntelet ensimmäisenä" ja hänen kehotuksestaan aion kantaa korteni kekoon. Kyseisen neitokaisen kanavalle pääset painamalla tätä ja video alkaa pyörimään heti kanavalle päästyäsi. Ette tule katumaan :---)
          Katsomalla videon pääsette jyvälle aiheesta, mutta pääpiirteissään Veronica puhui videolla muiden ihmisten sanomisten ja mielipiteiden vaikutuksesta sinun tekemisiisi ja sinuun ihmisenä. Mun mielestä on tosi hienoa, että hän pystyy tekemään mitä hän haluaa ja muokkaa ulkonäköään sellaiseksi mitä hän itse haluaa ja ilmoitti, että vloggaaminen on kasvattanut häntä paljon ihmisenä. Oli tosi ihana pystyä samaistumaan häneen, sillä itsekin noin puolitoista vuotta sitten olin täysin muiden muovaama ja muovattavissa oleva ihminen. Tää bloggaaminen varsinkin mun Naked truth juttujen ja kiusaamistarinoiden jälkeen on antanut mulle paljon itsevarmuutta ja olen täysin eri ihminen kuin jokin aika sitten. Mä osaan laittaa sen "ihasama mitävälii"-vaihteen päälle enkä tosiaan välitä mitä musta tai mun tekemisistä sanotaan tai ajatellaan, eikä kenenkään muunkaan pitäisi. Musta sanotaan, että vaikutan tekopyhältä kun kirjoitan blogia näistä aiheista ja että en ole oma itseni täällä blogissa. Totuus on, että kirjoitan nää jutut 100% omana itsenäni ja tykkään tehdä tätä juttua. Tuonkaan jälkeen on niitä ihmisiä, jotka pistävät vastaan eivätkä usko. Mutta tiedättekö mitä? Mitä välii. En mä mun blogia ole lopettamassa kenenkään muun käskystä jos he eivät siitä pidä. Ei kenenkään tarvitse pitää mun blogista tai musta. Jatkan tätä juttua silti. Ei haittaa pätkän vertaa.
          Jokainen meistä on yksilö ja erilainen. Jotkut meistä taas yrittävät parhaansa muuttaakseen toisia, jotkut alentuvat, jotkut ei. Mä olen oppinut sen, että kuuntelemalla muita pilaat sen henkilön onnen ja ilon, jonka pystyt tuntemaan parhaiten - sinun itsesi. Ei oikeasti kannata kuunnella muita jos kyse on sinusta itsestäsi tai sinun valinnoistasi vain, koska haluaisit miellyttää jotain muuta. Ei. Ole oma itsesi. Jos et kelpaa jollekkin omana itsenäsi, se on heidän menetyksensä.
          Mua harmittaa usein kun näkee, että elää toisen vallassa, jonkun toisen isomman vallan alla, eikä sieltä uskalla tuoda omia mielipiteitä julki ja kuuntelee kaikkia opetuksia kuin olisi henki pelissä. Mua harmittaa myös, että osa omasta elämästä on mennyt joskus hukkaan vain, koska olen kuunnellut muita ja pelännyt tosiaan oman maineen ja kasvojen puolesta. Ei enää koskaan.


Ottakaa kantaa aiheeseen! Muistakaa seurailla  Veronican kanavaa (click*) ja kaikkia sosiaalisia medioita, Veronica on superihana tyttö, ettekä tosiaan kadu kurkkaamista hänen elämäänsä!! Muistakaa myös liityä tämän blogin lukijaksi ja kommentoida! pppppppps. Muistakaa seurata myös instagramissa, sillä käyttäjänimeni on vaihtunut joka nykyään on monamyymikaela :--) Muhun saa ottaa myös yhteyttä milloin vain, minkälaisien asioiden äärellä vain!!

Naked truth 3

Naked truthille taas jatkoa! Toisen osan tein tammikuussa, noin 4 kk sitten ja ensimmäisen osan lokakuussa, noin 7 kk sitten. Löydät aikaisemmat osat oikeasta sivupalkista rullaamalla alaspäin kohtaan "suositut tekstit". Aikaisemmissa osissa on myös selitetty, mikä ihme Naked truth on ja pidemmät selitykset voit lukea myös niistä, mutta lyhyesti: Naked truth on haaste, jossa laitetaan kuva blogiin ilman meikkiä, eikä kuva saa olla käsistelty. Omat haasteni olivat (blogini mittakaavassa) hyvin suosittuja, sillä ne paljastivatkin monelle lukijalle minusta aivan uuden, hämärän (meikin) peitossa olleen asian: aknen. Ensimmäisen Naked truth -postauksen myötä minulle sateli paljon kysymyksiä akneen liittyen ja vastailin niihin ilomielin. En olisi ikinä uskonut, että niin isoa ihmismäärää olisi kiinnostanut minun aknetarinani - olinhan tuolloin jo monta vuotta koulukiusattu, eikä aknekaan ollut minulle uusi juttu, enkä uskonut aknen yleisesti olevan muillekkaan. Blogin avulla sain sanoa kaiken mitä halusin, minkä avulla sain kerättyä vähitellen pieniä itsetunnon murusia sieltä täältä - hyvät kommentit, uudet lukijat, mainostus, kiinnostus minua ja blogiani kohtaan. Nyt itsetuntoni on vahvimmillaan, kaiken tämän taistelun jälkeen. Vaikka ei aknekaan ihan takanapäin ole.

Vasemmalla akne 4 kk sitten ja oikealla akne tänä aamuna. Kuvia katsoessa en itse voi muuta kuin hymyillä - akne on todellakin loppusuoralla! Finnejä ei ole kuin muutama siellä täällä ja arvet ovat alkaneet parantua. Pian tämä 4 vuotta kestänyt piina on vihdoinkin ohi!

Akne on ollut minulla noin neljä vuotta, nelosluokan lopusta lähtien. Ensin finnejä tuli nenän alueelle, sitten leukaan ja myöhemmin poskiin. Otsassa minulla on ollut vain värittömiä näppylöitä. Olen kokeillu mm. monia eri clearasileja, herbinoita ja monia monia muita kasvovesiä, kuorinta-aineita jne. ja iho on mm. "palanut", kuoriutunut irti niiden takia ja ne ovat saaneet aknen muutenkin pahentumaan. Nyt minulla on kumminkin tuotteet, jotka ovat auttaneet tosi paljon; finnit ovat miltei poissa, arvet ovat parantumassa, kutina, kipu ja tulehtuneet finnit ovat historiaa. Tiedot tuotteista, joita käytän akneani vastaan löydät aikaisemmista Naked truth -postauksista. Jos kiinnostut niistä ostaaksesi, ottamalla minuun yhteyttä esim. Facebookissa tai kikissä annan osoitteen, josta tuotteita voi tilata.

Pari vinkkiä ja faktaa aknesta ja sen käsittelystä minun  kohdallani:

1. Rasvaaminen. Oli pakko panostaa rasvaan, kun kaikkialla lukee, että on se on hyvin tärkeää ihon hyvinvoinnin ja aknen parantumisen kannalta. Mutta kuinka kävikään? Jokapäiväinen rasvaaminen tietyllä rasvalla kuivatti ihoa ja kasvoillani oli hiukan epämukava  ja tunkkainen olo. Finnit lisääntyivät. Äiti osti minulle paremman rasvan, joka kosteutti ihoa tosi hyvin ja teki ihosta sileän tuntuisen - rakastuin rasvaan ja käytin sitä 1-2 kertaa päivässä. Pelästyin, kun huomasin senkin lisänneen finnejä. Mikä neuvoksi? Voiko rasvaamisen jättää pois? Minä tein aika uhkarohkean tempun, joita ei aknen kanssa koskaan kannata tehdä, sillä tulokset voivat olla kohtalokkaat. Tämä temppu kuitenkin koitui enemmän hyödyksi kuin haitaksi - jätin rasvaamisen pois, eikä finnejä ole tullut sen jälkeen yhtä räjähdysmäisesti kuin ennen. Nykyään rasvaan ihoni kerran viikossa, jottei ihoni kuivu täysin.
2. "Suklaa ja sokeri lisäävät finnejä". Lause, minkä kuulen tosi usein. Ihmettelen, sillä minun kohdallani asia ei ole niin. Olen harras suklaan ja sokerin ystävä, eikä se ole mielestäni vaikuttanut finneihini. Silti en väitä lauseen olevan huijausta, sillä jokaisella meistä on erilainen ihotyyppi ja jonkin henkilön akneen suklaa ja sokeri voivat vaikuttaa.
3. "Ihanaa, finnit ovat poissa! Ei tarvitse enää hoitaa ihoani niin usein!" Väärin. Akne on kiero ja se tulee helposti takaisin, jos lopetat aknen hoidon heti aknen päätyttyä. Jatka sitä vielä ainakin vuosi, jonka jälkeen voit vähentää hoitotiheyttä. Muista pitää välillä parin päivän taukoja, sillä liika hoitaminen on huonoksi, mikä voi johtaa siihen, että kyseinen tuote ei enää tehoa. Ei ole myöskään terveelle iholle hyväksi esim. kuoria sitä joka päivä. 
4. Akneja on monentasoisia ja monen näköisiä. Kaikki tuotteet eivät sovi kaikille, joten älä heti alkuun panosta tuotteiden hintaan. Kysele kavereilta ja etsi netistä tietoa tuotteista, niiden ainesosista, käyttötavoista ja ennenkaikkea käyttökokemuksista. Käyttökokemukset ovat varmempi todiste tuotteen mahdollisesta toimivuudesta, kuin esim. mainokset.
5. Mikäli mahdollista, vältä aknelääkkeitä viimeiseen asti. Osa aknelääkkeistä vaurioittavat maksaa, ohentavat ihoa, saavat sinut palamaan nopeammin, mikä voi johtaa pahimmillaan ihosyöpään. Ne heikentävät sinua ja vaikuttavat negatiivisesti kehon hyvinvointiin. Huom. Kaikki lääkkeet eivät ole samanlaisia, enkä minä ole aknelääkkeiden asiantuntija. Itse en ole omaan akneeni kertaakaan aknelääkkeitä käyttänyt, enkä henkilökohtaisesti suosittele niitä. Jos mietit aknelääkkeiden aloittamista, juttele vanhempiesi ja lääkärin kanssa asiasta.
6. Juuri sinä olet kaunis ja ainutlaatuinen yksilö. Akne ei ole kirous, etkä ole tehnyt mitään väärää sairastaaksesi sitä. Kanna sitä kunnialla. Aknea ei tarvitse hävetä, sillä en usko että sinä sitä halusit, joten vika ei tosiaankaan ole sinussa. Miksi välittää, mitä negatiivista muut sanovat aknesta? Akne on osa sinua ja olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ole voineet tutustua minuun akneni takia. Jos sinua tulee vastaan ihminen, joka ei halua tutustua sinuun aknesi takia, hän ei ole sinun ystävyytesi arvoinen. Ole kaunis oma itsesi, äläkä peitä sitä meikkiin mikäli et halua.
7. Hymyile ja rakasta itseäsi. Nuo kaksi asiaa edesauttavat aknen paranemista

 Naked truth 1 Naked truth 2  Lisätietoa käyttämistäni tuotteista

Ensi viikolla otan käyttöön uuden meikkituotteen iholle, jonka pitäisi parantaa ihoa - Maybelline Super Stay Better Skin (14,90e) Saa nähdä.. Tulokset tulee blogiin parin viikon kuluttua.

Olette kaikki kauniita, olisi teillä aknea tai ei. Akne ei pudota ihmisarvoasi millään lailla ja ennenkuin huomaatkaan, se on kohottanut itsetuntoasi entisestään. Myöhemmin voit olla avuksi muille aknesta kärsiville henkilöille - pystyisitkö auttamaan heitä jos sinulla ei koskaan olisi ollut aknea? Minä olen kiitollinen omasta aknestani. Se on muuttanut minua ihmisenä.

Nyt haastan teidät kaikki tähän hommaan. Naked truthin toteuttaminen ei ole vaikeaa. Minä tein haasteen kerran, ja nyt kirjoitan aiheesta jo kolmatta kertaa. Nyt on sinun vuorosi. Ota kuva itsestäsi ilman meikkiä blogiisi ja halutessasi voit kertoa ihostasi/ihonhoitorutiineistasi. Kommentoi haasteen jälkeen blogiosoitteesi tämän postauksen kommenttikenttään, ja halutettasi se pääsee minun Naked truth 4 -postaukseen. Ottakaa haaste vastaan ja voittakaa se. Niin minäkin tein.

ABOUT SCHOOL

Perjantaifiiliksillä! Ihana tää tunne, kun tietää, että huomenna ei tarvitse herätä siihen ärsyttävään herätyskellon ääneen, joka ei sitten oo mun kaveri yhtään. Vaikka kouluun ei tarvitsekkaan herätä, menee oma viikonloppuni siltikin aikalailla koulutehtävien parissa. Saimme juuri viimetinkaan niin ihanan paljon tehtäviä äidinkielestä: keskustelu jostain aiheesta, dokumentti ja raportti sekä fiktiivinen elokuva ja raportti. Palautuspäivänä 19.5 pitää olla valmiina myös lukupäiväkirja kirjasta Mustan myllyn mestari. Huomenna Saara tulee meille ja tehdään (ainakin yritetään tehdä) se äidinkieleen liittyvä keskustelu jostain aiheesta ja aiheen päättäminen tuntuu mahdottomuudelta. Meidän äidinkielen oppikirjassa oli pari aihetta, josta voisi keskustella mm. saako koulussa olla huono, tarvitaanko huippu-urheilua ja pitäisikö konsertteihin asettaa desibelirajat. Vaikka hylkäsimmekin kaikki ne keskusteluaiheet, omaan mieleeni jäi pyörimään aiheista ensimmäinen; saako koulussa olla huono.
          Oma keskiarvoni koulussa on parhaillaan (joulutodistus) 8.55 ja pidän sitä itse ihan hyvänä, toki pienellä panostuksella se voisi olla parempikin, mutta minulle kelpaa. Ensimmäinen kinkkinen juttu tässä kysymyksessä olikin, miten määritellä sana huono. Parin (neljän) päivän miettimisen jälkeen en ole oikein tullut mihinkään tulokseen. Sama asia kuin miten määritellä ruma, ei sitä voi määritellä. Tosin, joku ihminen voi olla parempi tai huonompi koulussa kuin joku muu, mutta se ei välttämättä tee siitä huonomman todistuksen omaavasta henkilöstä huonoa. Määritettä huono ei siis ole. Se on eri asia, mitä muut ihmiset pitävät huonona - jos saat kokeesta 5, tiesit mielestäni aika vähän aiheeseen liittyen, joten tekstin selkeyden ja aiheen etenemisen vuoksi käytetään tässä tekstissä huonona numeroita 6- alaspäin.
          Peruskoulutuksen järjestäminen ilmaiseksi on hieno juttu, ja me suomalaiset saamme olla siitä kiitollisia. Myönnän, melkein joka aamu kiroan koulun ja koulutuksen ja oikeastaan kaiken kouluun liittyen, sillä se on iso osa omaa elämää, ja sen takia joutuu heräämään joka aamu. Mielelläni nukkuisin sen 4h lisää, mutta koulu on velvollisuus ja sinne käy tieni joka arkiaamu. Kiroan myös koulumme sijainnin, sillä minulla on koulumatkaa 2,7 km  (tai 3,7 km not sure) ja joudun lähtemään joka aamu viimeistään 7:20 kun kouluni alkaa klo 8. Jos haluan laittautua joudun heräämään klo 6, mutta en yleensä laittaudu ja saan nukkua 50min lisää. Ja vaikka kuinka ärsyttääkin koulu, saa alkaa kiittelemään siitä, sillä kun mietit - joka viides kehitysmaassa asuva aikuinen ei ole lukutaitoinen, joista kaksi kolmasosaa on naisia ja noin 72 miljoonalla lapsella ei ole koulutusmahdollisuutta. Olet siis hyvin onnekas, kun saat käydä koulua, vieläpä ilmaiseksi.
          Saako koulussa siis olla huono? Saa. Oppiminen ei kaikille ole helppoa, eivätkä kaikki opi samalla tavalla. Motivaatio kulkee koulutuksen kanssa käsi kädessä ja jos motivaatio puuttuu, niin ei koulumenestys siitä ainakaan parane. Jokainen kulkekoon koulutiensä niin kuin haluaa, mutta aina oletetaan, että yritetään oikeasti oma paras. Ja niin kannattaakin, sillä yhdeksännellä luokalla jäävä päättötodistus kulkee mukanasi kaikkialle, siis aivan kaikkialle. Sitä katsotaan kun haet opiskelupaikkaa, mikä taas vaikuttaa työhösi ja palkkaasi. Se määrää ison osan loppuelämästäsi.
          Pari vinkkiä koulutöitä varten:

•  Aloita koulutyön teko/kokeisiin luku heti tai niin pian kuin mahdollista. Voin luvata, jos aloitat sen viimeisenä iltana tai muutenkin loppusuoralla, sinulla menee vain hermo ja turhaudut, mikä näkyy sitten koulutyön/kokeen arvosanassa. Kokemusta kyseisestä toiminnasta on minullakin, ja sanon ettei todellakaan kannata. Tee työtä/lue kokeeseen useita kertoja viikossa, pieniä pätkiä kerrallaan.
• "Panostan sitten ysillä" Paskapuhetta. Jos et nytkään panosta tai tee oikeastaan mitään koulumenestyksesi eteen, et osaa panostaa ysilläkään. Ysillä kerrataan aika paljon, ja tulet olemaan aika pallo hukassa jos et ole aikaisempina vuosina kuunnellut. Kahdeksannella luokalla loppuu myös tietyt aineet, kuten historia ja terveystieto, joiden numerot sitten jäävät päättötodistukseen.
• Kokoa muistiinpanoja kuulemastasi ja lukemastasi koulussa ja kotona. Ennen tunneilla kuunteleminen ja asiaan perehtyminen sekä kokeisiin lukeminen ei auttanut kohdallani yhtään, mutta kun aloin kirjoittamaan muistiinpanoja, muistin ja opin asioita paljon paremmin. Muistiinpanoja kirjoittamalla voit löytää uusia näkemyksiä ja keksiä uusia muistisääntöjä, jotka auttavat koetilanteessa.
• Usko itseesi. Ota koetilanteeseen ja töiden tekemiseen innokas ja iloinen fiilis. Jos ei huvita yhtään, huijaa aivojasi ja hymyile ja ajattelekkin, että onpas kiva kun on koe tai onpas kiva tehdä tätä työtä. Aluksi saattaa kuulostaa ja tuntua vaikealta, mutta loppujen lopuksi toimii tosi hyvin. Muistaa pitää huijaus päällä koko kokeen/työnteon ajan!
• Turha stressaaminen saa sinut helposti unohtamaan asioita. "Hei jes mähän osaan tän kokeen asiat niin hyvin" -asenne on paljon parempi. Itseesi uskominen on huipputärkeää! 

Lue lisää kehitysmaiden lasten ja aikuisten koulutusmahdottomuuden faktoista ja seurauksista painamalla tätä. (click*) Jaksakaa panostaa nämä viimeiset kolme viikkoa ennen lomaa!

Elämä on varjoa ja valoa

Suvi Teräsniska - Täydellinen elämä

Juha Tapio - Aito rakkaus

Aihe postaukseen syntyi eilen aamulla, kun koulumme aamunavauksessa soitettiin Suvi Teräsniskan ohessa oleva biisi. Kuuntele se, niin pääset jyvälle aiheeseen. Onnentäyteistä vappua, loppuviikkoa ja loppuelämää kaikille.
 

"Mul on tapana ylös pistää 

Kokemukset vaikeat 

Pettymykset ja eron hetket haikeat"

Täällä blogin puolella ootte saanu olla osana mun elämän vähän vaikeimmissakin hetkissä. Totuushan on, että niitä vaikeita hetkiä sattuu tulemaan nenän eteen joka päivä, enemmän kuin kerran, niin minulle kuin sinullekkin. Välillä ne saattavat vaikuttaa siltä, että ne eivät ole voitettavissa. Välillä turhauttaa, joskus turhautumisen tunne on pikemminkin kuin elämänkumppani. Mä petyn joka päivä vähintään kerran. Usein elämä ei mene niin kuin olen sen suunnitellut ja mun mielialaa koetellaan. Onko tuttua?

 "Mul on tapana lauluun laittaa 

Myös ne hyvän muruset 

Joiden ohitse huomaamatta kävelet"

Tosiaan, vaikka mun elämä on täynnä kaikenlaista ei välttämättä niin kivaa ja mieleistä, tässä elämässä on niitäkin enemmän niitä hyviä, mielekkäitä ja onnentäyteisiä hetkiä. Välttämättä joidenkin hetkien hyvyys ei näyttäydy heti, vaan saattaa vieriä tunteja, päiviä, kuukausia, jopa vuosia. Toiset hetket taas lämmittävät heti. Noonaankin törmäsin ihan huomaamatta kun tänne tuppukylään siirryin. Joka päivä melkein parin vuoden ajan käveltiin toistemme ohi, ihan huomaamatta. En olisi koskaan uskonut tapaavani näinkin samankaltaista ihmistä kuin Noona. Tosi lyhyessä ajassa Noonasta on tullut mulle yksi tärkeimmistä. Noona on osa sitä jotain, joka kokoaa mun onnen. Jokaisella ihmisellä on ainakin yksi Noona. Omasi voi olla vanhempasi, sisarus, ystävä, kaveri, kuka vaan. Ehkä se, joka kävelee koulussa ohitsesi joka päivä? Ajattele itseksesi hetki, minkälaisessa mielentilassa olet tällä hetkellä. Vaikuttaako/vaikuttiko oma Noonasi siihen? Missä olisit ilman häntä? Olisitko onnellinen?

"Elämä on varjoa ja valoa 

Joskus se kyyneliin tiristää 

Silloin kun itkun kaulukset 

Kurkkua kiristää 

Elämä on sekoitus onnea 

Ja surullisia vaiheita"

Usein kuulen, kuinka joku niin haluaisi minun tai jonkun muun elämän vaihdettavan omaansa. Jokaisen elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, jotka kulkevat käsi kädessä. Jos asia, joka sai sinut hyvälle mielelle olisi jokapäiväinen, olisiko se enään niin kiva? Kokemuksesta sanon, että pahojen päivien jälkeen osaa arvostaa enemmän niitä vähän parempia hetkiä. Huonot hetket kuuluvat elämään, niistä ei pääse eroon koskaan. Jokaista sadepisaraa kohden on vähintäänkin kolminkertainen määrä auringonsäteitä.

"Mitä jos vaan riisuis virkavaatteet laiturille 

hyppäis ilmaan, antais veden kannattaa 

Jättäis pelit pelaamatta, naurais niinku lapsi

katsois silmiin pelkäämättä ollenkaan"

Elämässä on enemmän "mitä jos" -tilanteita enemmän kuin elämiäsi päiviä. Tartu hetkeen, miksi ei? Sanonta kuuluu: "Stressaaminen ja epäröinti on turhaa. Sama kuin kävelisi aurinkoisena päivänä sateenvarjon kanssa ja odottaisi sadetta." Carpe diem.

''

 

"Mul on tapana lauluun käyttää 

Tätä arpista sydäntäin 

Silloin kaikkea en kanna sisälläin"

Mikä siis tämän postauksen tarkoitus? Onni on olla onnellinen. Onni ei ole omistaa, onni on valita. Onni ei ole hätäillä, onni on tarttua. Onni ei tule automaatista, onni silti vain on. Onni ei ole mahdottomuus, onni on miltei saavutettu. Onni on iso osa ihmisen elämää, ei pelkkä sana ilman merkitystä. Mitä onni merkitsee sinulle?

"Meil on täydellinen elämä 

Täynnä laulun aiheita"

0804

Tänään se on täällä, nimittäin kevät! Aamun fiilis oli aika harmaa, niin kuin oli ulkonakin, mutta nyt aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänään näin kevään ensimmäiset leskenlehdet tien vieressä ja ensimmäiset perhoset. Kävellessä kotiin olo oli niiiiiiiin kesäinen ja valoisa, väkisinkin nousee suupielet korviin ja nyt tätä postausta kirjoittaessani olen erittäinen iloinen, ja ennenkaikkea erittäin onnellinen.

Olin viikonlopun isälläni ja lauantaina käytiin isi-tytär -porukalla Helsingissä viettämässä aikaa ja shoppailemassa, heh. Käytiin Hard Rock Cafessa syömässä, jonka jälkeen kahvilla Starbucksissa, joidenka jälkeen pienellä shoppailukierroksella Forum-Kamppi -akselilla. Mukaan tarttui uudet converset, kaulakoru ja kuulokkeet. Meillä kummallakin oli hauskaa, suosittelen viettämään isänne (tai äitinne) kanssa aikaa tolla tavalla, käykää vaikka syömässä tai keksikää jotain teidän näköistä puuhaa :) Viikonlopun kruunasi laukku, jonka äiti oli minulle hankkinut, eikä ollut paha ollenkaan! Lisäksi sain sovittua (vihdoinkin) päivän, jolloin menen Mäntsälään moikkaamaan vanhoja kavereita, joita on ollu hirrrrrrrrrrveä ikävä. En malta odottaa!

Mitä teidän iloon ja onneen kuuluu? Minkälaista postausta multa seuraavaksi? Kommentoi!

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Where have I been?

Hellureei ja hyvää torstaita kaikille! Viime postauksesta on jo jonkin aikaa johtuen reissailusta, kouujutuista ja sen sellaisista. Mistä tarkalleen johtuen? Noh, mistä sitä alottais. Viime viikon olin kaverini Elenan kanssa Kuusamossa laskettelulomalla, jolloin laskettelin ensimmäistä kertaa ikinä. Mulla oli huisin hauskaa, olinkin loman tarpeessa! Lisäksi mun on pitänyt tehdä omavaliotyö, äidinkielen kirjaesitelmä ja kirjoitelma. Kaiken ton keskellä en ole kerennyt kirjoittaa ja pahoittelut siitä. Tässä postauksessa en ajatellut kuin kertoa kuulumisista ja lähitulevaisuudesta, jonka takia postauksesta tulee hieman lyhyehkö.
          Miltä mun lähitulevaisuus näyttää? Ei oikeastaan erikoiselta. Pari viimeistä kuukautta pitäisi vielä koulun penkillä jaksaa, joihin kuuluu viikon mittainen tet-jakso (tosin minun osallani vain neljän päivän mittainen kun sen viikon maanantai on pyhäpäivä). Hankkiminen oli turhauttavaa, varsinkin, kun alussa ei ollut mitään hajua minne menisin. Selailin kaikenlaisia paikkoja niin omalla paikkakunnallani kuin isäni paikkakunnalta ja lopulta kolmannella puhelulla paikka tuli eräästä vaatekaupasta. Ensimmäinen paikka, jonne soitin, ei ottanut tettiläisiä ja toisesta paikasta ei vastattu. Nyt olen kumminkin tet-paikan löytänyt ja hyvin iloinen siitä :)
           Kuten sanoin, tästä postauksesta tuli erittäin lyhykäinen, mutta ajattelin vain ilmoittaa, että olen hengissä. Halua olisi taas kirjoittaa asiapostausta, mutta mun luovuus on nollilla. Kuten olen sanonut aikaisemminkin, postausehdotuksia saa heittää! Hyvää loppuviikkoa ja kevään alkua kaikille:)